6/28/2009

Forever in my heart


Michael Jackson
29.8.1958 - 25.6.2009

Michael Jackson isn't just one of the greatests, he is the greatest performer of all times, the one and only, King of Pop. For me, he was and will be the only superstar on the planet. The first song and video I ever saw about him was Black or White on MTV at my grandparents house. I saw him live on Helsinki when he was touring in Europe and wish I would have seen him on stage more than once cause it was pure magic.

If I only had the video of his concert in Bukarest Hungary, but no, it's gone as well as all the records, t-shirts, posters and collectibles I had. Parents should know never to let their kids throw away anything no matter what teenage phase they are going through. I loved that Bukarest video, knew all the moves and watched it over and over again. He is just a one of a kind.
Michael Jackson will live forever in our hearts.
Rest in peace.

9 kommenttia:

Lets_go_find_a_Rain_beau! kirjoitti...

Seriously, I still can't believe it!

Sushirobot kirjoitti...

It's just too sad. Have been crying a lot. Never thought anyone I don't know would make me feel this way.

He was and always will be the greatest.

Liisa kirjoitti...

Joku joka jakaa vastaanvanlaiset tunteet kanssani. Katsoin viime yönä neljään kaikkia haastatteluja ja videopätkiä MJ:stä ja koin samanlaisia tuteita kuin silloin joskus. Sydän värähtelee ja mahassa kihelmöi, kun katsoo musiikkivideoita (In the Closet, Scream, They Don't Care About Us lääählääh...) tai pätkiä joissa hän nauroi ja oli iloinen. Jalat oli spaghettia jo mukulana, kun tuijotti lukemattomia kertoja samoja videoita ja kuvia. Ja se ääni, voiko kauniimpaa edes olla!

Niin kaukainen, mutta silti niin lähellä. Ajatus siitä, etten koskaan ehtinyt nähdä Michael Jacksonia livenä, saa minut todella todella surulliseksi.

Sushirobot kirjoitti...

Tiedän tunteen kun jalat menee spagetiksi ja kylmät väreet pitkin selkää kun näkee MJ:n tanssimassa, kuulee äänen ja, mikä mulle on ollut yks tärkeimmistä jutuista, kaikki Michaelin ilmeet ja eleet.

Meinaa taju lähteä kun näkee sen tietyn irvistyksen ja tietyn hymyn.
Nyt kun olisi helteet ja ihanat säät hengailla rannoilla, puistoissa ja muuten vain nauttia kesästä, niin mä istun sisällä koneen ääressä kuuntelemassa Michael Jacksonia, katsomassa kuvia ja videoita. Töihin lähtö myöhästyy kun MTV:ltä tulee juuri lähdön aikaan MJ tribuuttina setti videoita ja istun kuin liimattuna telkkarin edessä, vaikka koira piippaa jo ovella että pitäs lähtee.

Joku leima on Michael Jacksonin muistoksi laitettava, mutta miten kiteytät sen kaiken suuruden johonkin pieneen?

Liisa kirjoitti...

Se hymy, ne silmät...

Haha, sanoin juuri ystävälle, että nyt olisi sen Michael Jackson-tatuoinnin aika, josta vaahtosin mukulana ihan täysillä. Selitin monelle, että todellakin otan Jacksonin kasvot käsivarteen. Kuvakin oli jo valittuna.

No jos en nyt kuitenkaan vielä, mutta siinä vaiheessa, kun koko kroppa on jo kuvien peitossa, lupaan ottaa MJ:n muistolle tekstin tai kuvan, vaikka olenkin fanitatuointeja vastaan omalla kohdallani. MJ on pysynyt sellaisena, jonka kuville on jaksanut huokailla vielä siinäkin vaiheessa, kun suurin fanitus on laantunut, sellaisena, jonka videomaratoni jaksaa valvottaa yö toisensa jälkeen ja jonka pakkosyöttämistä Jorille tai ystävilleni en ole edes hävennyt. Päinvastoin, turhautunut kun eivät ole lähteneet hypetykseen yhtä suurella innolla mukaan. Olen niitä ihmisiä, jotka suhtautuvat tyynesti artistirakkauksiin, enkä erityisemmin ole kiinnostunut keikoista edes isojen nimien kohdalla, mutta Michael, Michael on asia erikseen. Sitä rakastumisen määrää, se teki kipeää. Iltaisin vuodatti katkeria kyyneleitä, kun oli niin ihastunut henkilöön, jonka kasvot komeilivat julisteessa.

Puhuttiin äsken lalan kanssa, siitä, miten surullinen tästä asiasta onkaan oikeasti. Tekisi mieli vain puhua luupilla samoja asioita ja kuunnella musiikkia sekä katsoa videoita, kun ei osaa jäsentää päässään tätä tunnetta. Miten sitä voikin olla näin lukossa. Muistot pulppuavat mieleen ja se sama polttava tarve saada omistaa pienen hetken, pienen palasen kaukorakkaudestaan, puskee päälle. Ei osaa sanoiksi laittaa, miten outo olo sitä onkaan. Kuin olisi menettänyt ystävän, jonkun oikeasti läheisen ihmisen. On totta, että näitä kesäjeejeefiiliksiä varjostaa aika raskaasti outo suru.

On hienoa huomata, miten valtavasti MJ:lla on faneja ja kuinka suuri osa ei koskaan lähtenyt siihen juorulehdistöpaskaan mukaan.

Sushirobot kirjoitti...

Juuri näin, fanitatuoinnit, typerät hypetykset, aivan kaameeta. Mutta sinä hetkenä, kun kesken unien sain monta viestiä että Michael Jackson on kuollut, oli ainoa mielessä käynyt asia, että leimattava on jotain. Tapahtunut on jotain liian suurta, että sen voisi noin vain jättää merkkaamatta.
Suurin ongelma on vaan se, että sitä mitä Michael Jackson mulle edusti ja merkitsi, ei noin vain tungeta mihinkään pieneen muistotatskaan kun muutenkin noi omaan kroppaan laitettavat leimat on aika tiukasti rajattu tietyn aihepiirin sisään ja siihen aihepiiriin ei todella sovi mitkään muistotatuoinnit yhtään kenestäkään. Huoh, vaikeeta.

Kotiuduin juuri erään baarin MJ tribuutti illasta. Minä en tanssi. Enkä laula. En ainakaan julkisesti. Silti olin tänään viimeisenä meidän porukasta, vielä monta tuntia muiden lähdön jälkeen edellen pakottamassa Jakkea tanssilattialle, kieltäytyen lähtemästä kotiin vaikka samat biisit soi uudelleen ja uudellen ja väki baarissa väheni koko ajan. Huomenna tietää taas olleensa, mutta tuntuu melkein kun olisi keikalla ollut, mahtavaa!

Tulipa myös samaisessa baarissa koettua jonkun idiootin avautuminen pedareista. Kieltäydyin täysin kuuntelemsta ja ilmoitin, että mua ei kiinnosta piirun vertaa tuollaiset asiat, jolloin idari suuttui ja lähti lätkimään ja unohti täysin MJ keskustelua edeltäneet pokausyrityksensä. Hyvä niin, ois voinu tulla fyysistä palautetta jos ois vielä jatkanu. Hemmetin tunneköyhät idiootit.

Queen of the Castle kirjoitti...

Siis oliks se tribuutti ilta kokonaan missä sä olit!! Nyt sydän itkee verta...mä en kestä!!Mä just nimittäin ajattelin et jos tästä jotain iloa on niin se että viimein voi olettaa kuulevansa Maikkelia kun menee jonnekin ulos. Mikä siinä on aina ollut ettei sitä voi soittaa...eikö se ole tarpeeksi kuulia pissisyleisölle!?Maikkelia kuulimpaa ei ole ollut eikä tule olemaan. On suuri vääryys että mä olen juuri silloin täällä jumalan seläntakana, kun olisi ollut mahdollisuus heilua koko yö Maikkelin tahtiin..

Sushirobot kirjoitti...

Se alko kympiltä ja no mä oon kotiutunu joskus sillon kolmen neljän aikaan vissiin.. Pääosin MJ:tä koko ilta, välissä semmosia kammotus turhakkeita kunnes DJ:t taas tajus et kaikki häipyy jos ei ala MJ:tä soimaan.
Miinusta siitä että samat biisit soi melkeen liian usein, ei se tuotanto kuitenkaan suppea ole joten ois ollu varaa valita..

Mut MTV:ltä tulee huomenna (la) 20:50 tunnin mittanen MJ ohjelma, muista kattoo!

Liisa kirjoitti...

Olisi kovin hienoa, jos pääsisi puhumaan jonkun todellisen MJ-fanin kanssa. Nyt sitä on niin yksin surunsa kanssa...